Energiatehokkuuslain uudistuksella toimeenpannaan EU:n energiatehokkuusdirektiiviä. Muutosten tavoitteena on ensisijaisesti edistää energiatehokkuutta, vähentää energiankulutusta, lisätä energiatehokkuutta ja edistää siirtymää kohti hiilineutraalia taloutta vuoteen 2050 mennessä. Mutta miten niihin pitäisi reagoida nyt?
Kansallisella tasolla energiatehokkuussääntelyn uudistukset tarkoittavat merkittäviä muutoksia yritysten ja muiden toimijoiden velvoitteisiin – erityisesti energiankäytön hallinnan, raportoinnin ja investointien osalta. Energiatehokkuuslain (1429/2014) keskeisin muutos kohdistuu energiakatselmusvelvoitteiden määräytymiseen. Aikaisemmin lakisääteinen energiakatselmus koski suuria yrityksiä, mutta nyt muutoksen myötä velvoitteet perustuvat yrityksen energiankulutuksen määrään. Lisäksi laki velvoittaa paljon energiaa kuluttavat yritykset ottamaan käyttöön ja sertifioimaan energianhallintajärjestelmän.
Yksi keskeisimmistä muutoksista on niin sanotun energiatehokkuus ensin -periaatteen vahvistuminen. Lakiin lisättiin yleissäännös, jonka mukaan viranomaisten on otettava periaate huomioon sellaisissa suunnittelu- ja politiikkatoimissa, joilla on merkittävä vaikutus energiankulutukseen tai energiatehokkuuteen. Käytännössä energiatehokkuus tulee huomioida aiempaa systemaattisemmin osana päätöksentekoa ja investointien valmistelua.
Periaatteen soveltaminen konkretisoituu erityisesti merkittävissä investointipäätöksissä. Toiminnanharjoittajien on selvitettävä vaihtoehtoiset kustannustehokkaat energiatehokkuusratkaisut investoinneissa, joiden arvo ylittää 100 miljoonaa euroa tai liikenneinfrastruktuurihankkeissa 175 miljoonaa euroa ja joilla on vaikutusta energiankulutukseen tai energiatehokkuuteen.
Käytännössä tämä edellyttää, että investointia tai hanketta suunniteltaessa:
Selvitystä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos investointipäätöksen tavoitteita ei voida saavuttaa merkittävästi energiatehokkaammin muulla kuin suunnitellulla tavalla.
Muutos nostaa energiatehokkuuden aiempaa vahvemmin osaksi strategista päätöksentekoa. Kyse ei enää ole pelkästään operatiivisesta optimoinnista, vaan energiatehokkuuden arvioinnista osana investointien ja hankkeiden kokonaisvaikutuksia.
Uudistuksen keskeinen muutos on siirtyminen yrityksen kokoon perustuvasta sääntelystä energiankulutukseen perustuvaan malliin. Jatkossa velvoitteiden määräytymisessä ratkaisevaa on yrityksen energiankulutus, mikä korostaa erityisesti energiaintensiivisten toimintojen ja energiankäytön seurannan merkitystä.
Yrityksen, jonka energiankulutus ylittää 2 700 MWh vuodessa kolmen vuoden keskiarvona, on tehtävä energiakatselmus viimeistään 11.10.2026. Jos yritys on jo aiemmin kuulunut energiatehokkuuslain mukaiseen katselmusvelvoitteeseen, se voi jatkaa nykyistä katselmussykliään. Energiakatselmus on jatkossakin toteutettava neljän vuoden välein.
Mikäli yrityksen energiankulutus ylittää 23 600 MWh vuodessa kolmen vuoden keskiarvona, yrityksen on otettava käyttöön ja sertifioitava energianhallintajärjestelmä viimeistään 11.10.2027.
Energiakatselmukset ja energianhallintajärjestelmät ovat energiatehokkuuslain uudistuksen keskeisin käytännön muutos yrityksille. Uudistus laajentaa velvoitteita aiempaa suuremmalle joukolle toimijoita, ja samalla se määrittelee vaihtoehtoisia tapoja täyttää lain vaatimukset.
Yrityksen velvoitteet määräytyvät vuotuisen energiankulutuksen perusteella:
Energiakatselmuksen tarkoituksena on tunnistaa kustannustehokkaita energiansäästötoimenpiteitä ja muodostaa kokonaiskuva organisaation energiankäytöstä. Katselmuksessa analysoidaan energiankulutuksen rakenne, tunnistetaan merkittävimmät kulutuskohteet sekä arvioidaan energiatehokkuustoimenpiteiden tekninen ja taloudellinen toteuttamiskelpoisuus. Monille organisaatioille katselmukset paljastavat nopeasti toteutettavia säästötoimenpiteitä, joiden vaikutukset näkyvät suoraan energiakustannuksissa ja toiminnan tehokkuudessa.
Lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin useita vaihtoehtoisia tapoja täyttää velvoitteet ilman erillistä lakisääteistä energiakatselmusta. Vapautumisperusteet riippuvat yrityksen energiankulutuksesta.
Yritykset, joiden energiankulutus on 2 700–23 600 MWh vuodessa, voivat täyttää velvoitteen seuraavilla vaihtoehtoisilla tavoilla:
Yritykset, joiden energiankulutus ylittää 23 600 MWh vuodessa, voivat puolestaan täyttää velvoitteen seuraavilla tavoilla:
Käytännössä vapautuminen energiakatselmusvelvoitteesta edellyttää, että organisaatio pystyy osoittamaan energiatehokkuuden systemaattisen ja jatkuvan hallinnan muulla tavoin kuin yksittäisillä katselmuksilla. Monelle yritykselle keskeinen kysymys onkin, onko tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa määräajoin energiakatselmuksia vai rakentaa jatkuva energianhallinnan toimintamalli osaksi johtamisjärjestelmää.
Uudistus koskettaa laajasti myös julkista sektoria. Julkisten hankintayksiköiden on jatkossa sovellettava energiatehokkuus ensin -periaatetta EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Velvoite koskee kaikkia julkisia hankintayksiköitä, mukaan lukien kunnat ja kuntayhtymät. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankintoja suunniteltaessa on arvioitava vaihtoehtoisia kustannustehokkaita energiatehokkuusratkaisuja sekä huomioitava energiatehokkuus hankinnoissa ja investoinneissa. Tämä voi näkyä esimerkiksi energiatehokkuusvaatimusten sisällyttämisenä tarjouspyyntöihin, energiatehokkaimpien tuotteiden suosimisena sekä hankintaprosessin dokumentointivelvoitteina.
Vaikutukset ulottuvat yrityksiin, jotka toimivat julkisten hankintojen toimittajina. Energiatehokkuudesta onkin muodostumassa entistä merkittävämpi kilpailutekijä, joka voi ratkaista tarjouskilpailun lopputuloksen.
Lisäksi kunnille tulee vaiheittain velvoite raportoida vuosittain energiankulutuksestaan. Suurimmilta kunnilta edellytetään myös lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmien laatimista, ja energiatehokkuus on otettava osaksi kunnan strategista suunnittelua.
Uudistus tuo mukanaan uusia velvoitteita sekä lisää raportointia ja läpinäkyvyyttä energiatehokkuuden edistämiseksi. Yritysten on jatkossa:
Lisäksi lakiin on tehty useita muita merkittäviä muutoksia. Lämmityksen ja jäähdytyksen vähittäismyyntiä koskeville sopimuksille asetetaan uusia sisältövaatimuksia, joilla pyritään parantamaan loppuasiakkaiden oikeudellista asemaa ja lisäämään sopimusten läpinäkyvyyttä. Energian vähittäismyyjän on jatkossa annettava asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä laissa määritellyt vähimmäistiedot.
Laissa säädetään myös tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän kriteereistä sekä asetetaan velvoitteita fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Lisäksi uusien laitosten suunnittelussa ja olemassa olevien laitosten merkittävissä uudistuksissa edellytetään laitostasolla tehtävää kustannus-hyötyanalyysiä energiatehokkuuden parantamiseksi.
Tietyt toimialat, kuten datakeskukset, kohtaavat myös erityisvaatimuksia esimerkiksi hukkalämmön hyödyntämiseen liittyen.
Vaikka raportointi- ja selvitysvelvoitteet lisäävät hallinnollista työtä, niiden tavoitteena on parantaa energiatehokkuustoimien vaikuttavuutta, vertailtavuutta ja läpinäkyvyyttä.
Energiatehokkuuslain uudistus merkitsee siirtymää kohti konkreettisempaa ja vaikuttavampaa energiatehokkuuden ohjausta. Velvoitteet eivät rajoitu enää yksittäisiin selvityksiin, vaan ne ohjaavat organisaatioita kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti.
Kyseessä on strateginen muutos toimintaympäristössä. Toimijoiden kannattaa tarkastella energiatehokkuutta:
Energiatehokkuustoimet voivat tuottaa kustannussäästöjä, parantaa kilpailukykyä ja tukea siirtymää kohti kestävää liiketoimintaa. Onnistuminen edellyttää kuitenkin systemaattista lähestymistapaa, jossa energiatehokkuus integroidaan osaksi organisaation strategiaa ja operatiivista toimintaa.
Energiatehokkuutta koskeva sääntely on osa Linnunmaa Lexin Legal compliance -verkkopalvelun Ympäristö-osiota. Jos kyseinen palvelusisältö ei ole vielä käytössäsi ja se koskee toimintaanne, ota yhteyttä asiakkuustiimimme: myynti(a)linnunmaalex.fi.